Päätös

Yritän vääntää pienen päätöstekstin, vaikka siihen ei aikaa tunnu löytyvän. Jonkka lähti siis viime keskiviikkona, ja Surin pentuprojekti tältä erää on lopuillaan. Kaiken kaikkiaan se alkoi uutena vuonna juoksulla, vähän myöhemmin tammikuussa astutuksilla, sitten pentujen syntymällä puolessa välissä maaliskuuta, ja lopulta seurasi sitten itse pentuaika.

Olen tyytyväinen pentuihin sellaisina kuin ne täältä lähtivät. Aikaisempia pentuja napakampia reagoimaan äänellä, mutta tuntuvat myös äkkiä tottuvan ja oppivan, jolloin ääni jää pois. Muuten ei isompaa eroa osaa mainita aikaisempiin pentuihin ainakaan nyt. Aika näyttää, mitä näistä tulee. Ja jos tulee hyviä ja terveitä, saa Suri ehkä sitten ne toiset pennut. Emona Suri oli hyvä. Synnytys oli helppo ja pennutkin hoituivat hyvin.

Oli hauskaa pitää pentuja vähän pidempään ja sosiaalistamista ja muuta saatiin hyvin tehtyä, vaikka työaikatauluni olikin ajattelemaani tiukempi. Onneksi oli niin hyvä kenneltyttö täällä, että ei voi sanoa, etteikö hommaa olisi kunnialla hoidettu! Ihan mahtavaa. Pannat, hihnat, auto ja monet asiat tulivat jo tutuksi, mutta hienosäätö ja kokemusten monipuolisuus jäi uusiin koteihin. 

Pennuille tulee oma esittelysivu jossain kohtaa. Nyt Suri on päätellyt mammalomaansa, ja yritämme treenata kohti jälkikokeita. Tokoon ja aksaan siirrytään sitten "syssymmällä". Kotitytöksi jäänyt Muste on aloitellut asenteen kasvatusta treenihommiin, ja se sujuukin mallikkaasti. Muuten se saa olla pentu ja keskitytään ihan arkiasioihin nyt kesän aika lähinnä. Syksyllä sitten alkakoot kurssielämä. :)

Kiitos ihanille uusille kodeille, kun olitte niin hienosti mukana tässä projektissa. Uskon, että kaikki pärjäävät, vaikka varmasti vaikeitakin aikoja on edessä... ;) Aina voi tulla tänne meille uuvuttamaan pentuja tai teinikoiria, kyllä tää lauma sen hoitaa. Myös kaikenlaista muuta voidaan harrastaa ja opetella. Toivottavasti tavataan Taimistolaispäivissä, ehkä syksyllä olisi seuraava luvassa..  

Sitä sun tätä

Lyhyesti mutta kuitenkin. Jonkka ja Muste kävivät torstaina agikisoissa totuttelemassa koiratapahtumaan. Jonkka aluksi murisi ja halusi haukkua, häntä pystyssä, muille. Kävelin ja odottelin kauempana, mihin kuului äänet ja näkyi joitakin koiria, kunnes se aika nopsaan tasoittui. Käytiin sitten pyörimässä alueella ja katselemassa menoa. Muste oli täällä jo toista kertaa, joten se saattoi saman tien olla häntä tikkusuorana menossa joka paikkaan. Pääsi vähän leikkimään toisen pennunkin kanssa. 

Torstaina ihanainen Aura-petitti kävi leikittämässä kaksikkoa, ja Jonkkakin oli alusta asti rohkeampi, ja lopuksi kaksi porokoiraa meni ajohaukulla jäniskoiran perässä. Jep jep. 

Eilisestä tähän päivään vähän reissattiin: Mikkelin kautta Hankasalmelle. Pennut saivat leikkiä mummolan pihassa vapaasti miten jaksoivat, ja jaksoivathan ne. Uusia ihmisiä, uusi paikka, uudet hajut, ja paljon uutta hyvää kokemusta! Nukkuivat yön häkissä hienosti, kävin aikaisin aamulla pissittämässä ja kakattamassa, ja unet jatkuivat vielä. Myöhemmin tutustuttiin "Jekku-enoon", joka on todella hienoluonteinen: ei hauku muille ja on niin sosiaalinen kuin vaan voi olla! Ja taas uusi hyvä koirakokemust Musteelle ja Jonkalle. :) Lisäksi pennut tekivät noin 10 m pitkät jäljet, Jonkallehan se oli eka suora jälki. Ja aika tosi tarkasti se sen menikin, jopa niin, että ihan meinasi viime metrillä väsyä, vaan taisteltiin hienosti loppuun. :D 

Postuumisti, tai siis ei nyt ihan

Torstaina Tassu ja Eemeli lähtivät, ja hyvin on alkanut taival uudessa kodissa. Suri lähti myös torstaina Musteen ja Jonkan kanssa vähän maailmaa katsomaan pariksi yöksi ja päiväksi. Olinpa väsynyt! Siis järkyttävän väsynyt, kun ei tarvinnut miettiä koko ajan, missä pennut, kuka menee ulos, kuka syö, kuka pitää päästää turvasatamaan jne. Huh. Nyt jatketaan kahden pennun voimin vielä viikon päivät. Jotain päivityksiä varmaan tulee, ja sitten yritän tehdä "closuren", johon viime pentujen jälkeen ei jäänyt voimia. :D

Viimeisiä viedään..

Hmm, haikeaa mutta myös ihanaa: kaksi pentua lähtee huomenna. Tänään pakattiin pentukasseja ja tehtiin pentukansiot. Käytiin vielä hakemassa pienet kokemukset maneesista kaikkien kanssa. Siellä oli siistiä rallattaa, eikä uusi hajumaailma juuri vieroksuttanut Jonkkaa ja Tassuakaan, jotka ensi kertaa pääsivät tähän ympäristöön. 

Aikaisemmin päivällä tehtiin ruualla vähän luoksetuloja, hyvin toimii kaikilla. :) Ihmisen luo miljoonaasataaviittäkymmentä. Kohta kohti omia ihmisiä.. :)

Huijasin!

Käytiin eilen kahden pennun pareissa Vääksyilemässä. Siis pennut itsekseen, mutta kaksi pentua kerrallaan mukana. Tänäänkin käytiin pörräilemässä. Eemeli ja Muste pääsivät ensin talliin, mutta hyvä vierailu päättyi huvittavaan tilanteeseen, jossa tallikissa kyttäsi ja seurasi meitä. :D Nauratti vähän, mutta se tuli hieman yllätetyksi ja tilanne olisi aluksi voinut olla pennuille jopa vaarallinen, jos en olisi ollut nopea hoksaamaan tilannetta. Sitten se kyllä seuraili hyväntahtoisesti. Sen jälkeen siirryttiin maneesille, jossa Muste oli jo käynyt, nyt Eemelikin. Se kyllä meni häntä pystyssä vikkelänä pitkin ja poikin. Loppua kohden pennut sen kuin virkoontuivat, ja treenaamaan tullut porukka oli niistä kiinnostava. Muste suoritti kolme kertaa ihan oma-aloitteisesti mustan mutkaputken. :D 

Jonkka ja Tassu puolestaan pääsivät parkkihalliin. Pennut ovat kyllä hyviä autoilijoita, siitä voi olla tyytyväinen. Myös tällä porukalla meni reippain askein, mitä nyt Tassu haukkui betaniporsasta, mutta tuli hyvin katsomaan, mikä se oikeastaan onkaan. Samoin kärryt saivat sen haukkumaan, mutta kun paristi käänsin namilla pois, se alkoi jo vähän tarjoamaankin sitä. Pennut ovat nyt todella nopeita oppimaan. Kun porukka tästä vähenee (ja meno saattaa vähän hilliintyä), Jonkka ja Muste saavat aloittaa lapsista luopumista. Siis koska lapset ovat ihania, ja niiden perässä olisi kiva juosta ja pusutella , mutta myös raapia tassuilla, on syytä opettaa oikeanlainen lähestymistapa.

Kevätpäivää!

Vihdoin sain kameraa taas ulkoiulutettua. Välillä melkein itkettää, kun kaikkea ei kerkeä. Kaiken tärkeän kerkeää, mutta jotain jää aina myöhemmäksi. Mutta tänään on muuten leppoisa päivä, joten kamera pääse ulos ja pennuistakin sai hyviä kuvia, kun aurinko paistoi. 

Muuten pennut eivät enää taida lähteä kaupunkikävelyille koko porukalla.. on todettu, että hihna on ok, pannat ok, äänet ei jännitä ja uteliaisuutta riittää. Uudet kodit saavat pian alkaa kuitenkin jatkaa. Pennut nimittäin lietsovat toisensa melkoiseen räkytysorkesteriin autossa, jos näkevät jotain (siis kun luukku on auki), enkä ehkä just halua vahvistaa sellaista. Yhdelle pennulle on helppo opettaa, miten kuuluu ohitella koiria ja että sopimaton haukkuminen hiljennetän, mutta ei laumalle. :D Lisäksi ensi viikon ohjelma onkin melko tiivis työn puolesta, mutta helatorstaina kaksi ihanuutta lähteekin uusiin koteihin. :) Haikeaa, haikeinta tähän astisista eniten, mutta ihanaa myös - ihanaa, kun pennut menevät tuottamaan iloa ja riemua (ja kyllä, myös venyneitä hermoja) uusien omistajien tykö.

Mutta tässä niitä kuvia rakkaista:

Eemeli

Vankka Jonkka

Jonkka

Muste

Eemeli

 

Tassu

Poikien puutyöpaja

 

Ensin oli Muste ja Tassu

Ja sitten tuli Jonkka

 

Ja lopulta vielä Eemeli. <3

Pentuhommia

Urbaanihommia on jatkettu; eilen käytiin pyörähtämässä uudelleen Vääksyssä, ja hyvin meni taaskin. Reipasta on meno, niin kuin kuuluukin. Tänään Jonkan omistaja vei Jonkkaa vähän pärräilemään ja Muste lähti meidän mukaan ison kaupan reissulle, ja pääsi katselemaan mm. ostoskärryjä. Ensin liikkuvat kärryt ihmetytti, mutta muutaman namin jälkeen niiden luokse mentiinkin jo itse. Muut asiat olivatkin arkipäiväisen oloisia. Se myös tulee tosi kivasti luo. :)

Tänään pennut pääsivät vähän aloittelemaan myös jälkitreeniä. Töissä oli demona jäljestyksen aloittaminen ja miljoonan taalan paikka näyttää autenttinen tilanne, miltä se sitten näyttää. Jonkka ja Eemeli aloittivat "makkararuutu"-tyylillä, Muste ja Tassu puolestaan suoralla jäljellä. Makkararuutulaiset tuntuivat hiffaavan molemmat, että tallatulta alueelta löytyy ruoka, ja kääntyivät takaisin ajauduttuaan tallaamattomalle. Varmaan aika nopsasti idea olisi selvillä. Suoraa jälkeä tekevät saivat molemmat kiinni menosuunnasta alun pienten pyörimisten jälkeen, ja ruoka hävisi tehokkaasti askelilta. Pari tälläistä, niin idea on selvillä ja pituutta voi lisätä. Itselläni oli tosin vaikeuksia muistaa tehdä tarpeeksi pieniä askelia ja vähän piti hakea tekniikkaa kahden namin namituksille, mutta kyllä se siitä sitten lähti.  Alla vähän kuvia muuten viime viikonlopulta, kun Mosku kävi tapaamassa jälkikasvuaan! Kuvia saa klikattua isommiksi ja sen pidemmittä puheitta:

Jotkut onnistui tunkemaan kuvaan...

Uljas porukka..