Metsäretkellä

Tänään vihdoin suunnattiin auto kohti metsää. Tara ja Suri lähtivät pennuille karttureiksi. Samalla tuli hyvää autoiluharjoitusta ja liikuntatunti sitten metsän siimeksessä. Pennut kyllä juoksivat siellä heti hurjalla vauhdilla Taran ja Surin perässä, eivätkä juuri näyttäneet tajuavansa olevansa edes uudessa paikassa. Välillä saattoi vähän itkettää, jos juuttui mustikanvarpuihin, ja siinä kohtaa myös kun alkoi väsy painaa pikkutassuja. 

Retki oli great succes, joten uudestaan lähdetään heti kun aikataulu sallii. Eikä se pahaa tee noille jalkapalloa muistuttaville pennunhehmoille muutenkaan... Kuvasaalis oli tunnetusti köyhä, mutta yksi onnistunut ja kaksi "ihan kivaa" kymmenien pennunpyllyn ja heilahtaneen sivuprofiilin lisäksi. 

Ihme menninkäisiä

Taas liian söpö

Innostunut maidontuottaja metsässä

 

Äänet on laskettu ja nimet on annettu

Sirut on niskassa ja nimet lyöty lukkoon. Tyttösen nimi mietitytti loppuun saakka, mutta pysyi alkuperäisessä suunnitelmassaan. 

Tykkään aasinsilloista, ja sellainen on tarjolla tälläkin kertaa. Mosku on Pihlajamäen Jukolan pojat -pentueesta. Koska tykkään myös hoilottaa aina ajellessa ja muutenkin, Moskua joku kerta kuskatessani autossa lauleskelin "Tähtiä kuin Otavassa poikia on Jukolassa, laiskan pulskeita jallii, laiskan pulskeita jallii..". Ja sitä ajatellessani tajusin, että Otavassa sekä Jukolan pojat että Taimiston avaruus-pentue yhdistyy. Seuraavaksi googlasinkin jo Otavan tähtien nimiä. Länkkärinimet olivat yhtä lukuunottamatta yli hilseen. Onneksi on kiinalaiset, jotka keskivät hienoja nimiä ja jos ystäväämme Wikipediaan on luottaminen, niiden käännökset sisälsivät kauniita, komeita ja hauskoja nimiä. Saanko siis esitellä (Tiina K:n kuvaamissa kuvissa):

Taimiston Kaukainen valo (Kannus)

Taimiston Taivaan valta (Riista)

Taimiston Ahnas susi (Sukkis)  

Taimiston Turmeltumaton (tyttö, tää on niin hauska kuva, klikkaa isommaksi :D)

Itseäni kiinnosti myös nimet Armeijan tuho ja Sotaretki, jotka toki kontekstista irrotettuna voisivat antaa hieman liian militaristikuvan kasvattajasta. Tyttö oli lähellä saada nimekseen Säästetty palkka. Oikea avustaja olisi tietysti sopinut jollekin avustajaliiton koiralle. Mutta näillä mennään, enää ei voi vaihtaa. :D

Pieniä eroja, vai pelkkiä tulkintoja :)

Yritän kovasti tehdä pennuista havaintoja. Se on vaikeaa. Sitä saattaa helposti juuttua ajatukseen, että joku on jonkinlainen ja tulkita asiaa siltä kannalta. Toisaalta, ei tämä nyt ole mikään tieteellinen tutkimus, vaan ehkä niitä havaintoja on vain syytä yrittää tehdä ja avata. :)

Sukkispojassa on sellaista tietynlaista itsenäisyyttä, jota aina jossain pennussa on ollut. Sumu ensimmäisessä ja Hippu toisessa pentueessa ehkä ovat vähn näitä samoja piirteitä väläytelleet. Hakee kontaktia ihmisestä, leikkii muiden kanssa, mutta voi vallan hyvin myös tehdä omia tutkimusmatkoja. Tänään leikitin pentuja röhkivällä possulla. Kun muut olivat äänestä ensin vähän että WTF, hyökkäsi Sukkis aika innoissaan heti lelulle ja alkoi kanniskella sitä. 

Ärrrr

Voi Sukkis!

Riistapoika tykkää tulla ihmisen mukana ja hakeutui tänään Lauran syliin kahdesti nukkumaan. :) On aika ihana. Leikkii, ja vaikuttaa vahvalle luonteelle, kuten Sukkiskin. Jännää nähdä, millaisia ovat pentutestissä vrt. aiempien pentueiden pojat. Hyvin samankaltaisia vahvoja persoonia vaikuttaisivat olevan. 
 

Riistan onnistunut kuvasaalis jäi pieneksi

Kannuspoika on ollut koko ajan saman oloinen. Iloinen ja helppo, tykkää asustellaihmisen sylissä. Tekee ja uskaltaa siis itse ihan hyvin, mutta näyttäisi olevan hyvin ihmisläheinen. Riista on lähentynyt tätä ominaisuutta, mutta niillä on se sellainen vahvuus / helppous ero, tai tuntuma siitä (vrt. Metka / Konna viime pentueessa). 

Korvat liki pystyssä!

Tyttö on ehkä eniten kannuspojan oloinen. Se on tasainen poikien kanssa ja on iloinen hipeltäjä, leikkii ja tykkää ihmisistä. 

  
Koko porukka syö hyvin, ja vaikuttaa edelleen tasaiselle. Leikkimistä keskenään on paljon, ja leluilla leikkimistä ihmsten kanssa harjoitellaan kovin äristen ja tapporavistellen. Pissan päälle kuovitaan maata. Ulkoiltu on mahdollisimman paljon, kovin kylmää tuulta on ollut, mutta nytkin illemmalla oli oikein hyvä keli. Ja eiköhän se tästä vielä lämpene.

Kuvat kertovat

Viikonloppu suosi säällään, ja ulkona käytiin aina kun mahdollista. Jos ensi viikon sää on niin "hyvä" kuin luvattu, voidaan autoilua ja muuta sellaista harjoitella sitten paremmin. Toinen loishäätö on aloitettu, ja pennut noin muuten syövät jo aika reippaina paristi päivässä. Kaikki siis näyttäisi olevan tällä hetkellä kuten pitäisikin. No, ulkoilusta kertoilkoot enemmän kuvat kuin sanat. Ja eniten livenä nähty. ;) 

 

Neljän viikon kuulumisia

Tässähän on nyt vähän alettu touhuilla pentujen kanssa kevyesti. Ulkoilua on tehty pienissä erissä useammin päivässä. Ketteryys kasvaa, vaikka vähän humalaista tuo meno on edelleen juostessa.  Vielä pentujen erot ovat todella vain hetkien yhteensattumaa, tai kehityksen pientä eriaikaisuutta. 

Pennut ovat myös tutustuneet talon tiloihin pentuhuoneen ulkopuolella. Kovin reipasta meininkiä, matoilla on niin kiva spurttailla. Muita koiria lähestytään mitään ehkä tajuamatta. Arvi on Arvi, kiinnostunut, mutta väistelee. Tara on Tara, ei enää ehkä jaksaisi, joten vapautin sen sohvalle turvaan. Taimista odotin muuta, vaan sepä on ihan järkyttynyt pennuista! :D Nuuskii varovasti, väistää vauhdilla karkuun. Ei ymmärrä. 

Tänään käytiin ajelemassa autolla. Aluksi joku vähän piippaili, mutta sitten meno hiljeni. Onneksi kotitie on vihdoin lanattu, eikä puolen metrin kuoppia ole enää hyppyreinä.. Jos tätä vaikka jatkaisi sopivasti pentuja totutellen. Suri on hyvä malli, kun ei jännitä autoilua yhtään, kuten ei Taimikaan. 

Auto saapui kotipihaan, ja matkustuskerho heräsi. :)

Tyttöpennun aarre

 

Pääsiäistä!

Tämän päivän päivityksenä laitan vain linkin aivan järistyttävän upeisiin kuviin, nauttikaa:

Moskun ja Surin pennut

Kolmiviikkoiset

Kolmeviikkoiset pennut ovat ihania, ei muuta! Ne ovat jo pennun näköisiä, ne kävelee, haukkuu, murraa, leikkii. Hetken. Ja sitten ne taas nukkuu. :) Keksin yllättäin, että minulla on siskon vanha järkkäri, jolla toki saa parempia kuvia sisälläkin kuin omalla vanhalla pokkarillani. Kuvien käsittelyyn tai muuhun en jaksanut alkaa, mutta kivoja löytyi silti! Ainakin parempia kuin aikaisemmat. Tässä vähän juttua jokaisesta. 

Kannuspoika on minusta jotenkin ekstraherttainen. Olen pohtinut, mistä se johtuu. Ja sitten tajusin, että se on väreiltään ja olemukseltaan ihan kuin Suri pikkuisena (ja sen sisarukset). Tuttu tyyppi siis!

No hei vaan, supikoira!

Yogamaster

Tässä nyt vaan olen kuvattavana

Minullekin jo vähän maistuu jauheliha. Maito on vielä parasta kuitenkin.

No vähän lisää, okei.

Riista-poika erottuu värillään, sitä jaksaa ihastella. Kiva nähdä, millainen sen aikuisväritys on. Nyt tuo jalkojen vaaleampi osa on ihana "vanhojen pitkien kalsareiden harmaa". 

Homma alkaa heräämisellä

Maitoa, kiitos, maitoa

;)

Sukkis-poika on myös upean värinen! Siitä vähän meinasi tulla mieleen väreiltään pentuna huomattavasti muita Surin sisaruksia tummempi Sumu (Taimiston Pimeäaine), mutta ei se ole Sumunkaan värinen. Lyhyet sukat, hauskat vaaleat osat. Kaiken kaikkiaan nämä riistat ovat jotenkin riistampia jo nyt kuin Suri ja sisarensa tässä iässä. Näillä on myös erilainen turkki kuin Surin sisaruksilla, Surihan oli ainoa noin "sileäturkkinen" pentu sisarparvessaan. Mutta joo, innolla odotan tämänkin aikuisnäköä!

Olen aika vinkeä! Ekana joka paikassa, kuten omin avuin pentulaatikon ulkopuolella! Tykkään juosta!

AAAAAAAAAA

No olenko ihan liian söpö kyllä minäkin!?

Tässä tulee hirmuinen Tyttö. :D Aina se on ihme junttura kuvissa. Muuta siitä en osaa oikein sanoa, tasainen muiden kanssa. Sylikoira se on, kovasti! 

Kuin mikäkin malli

Ja loppuun vähän yhteis- ja leikkikuvia. :) 

Let's dance!

Mie tällä ruttukuonollani kyllä syön siut!

Tässä näkyy vähän Tytön mallia

Voima olkoon kanssanne!