Viikkoja, silmiä, kävelyä, ääntä ja kuvia

Perussetillä täällä jatketaan. Taimipojallakin on nyt silmät auki, kun se availi niitä päivän parin viiveellä muihin. Pikkupoika lähes juoksee laatikossa huljalla kahden viikon iän tuomalla varmuudella. Vielä ei pentulaatikon rajat tunnut ahdistavan, viikon päästä ei varmaan enää pysytä reunojen sisäpuolella.. Pientä murinaa ja haukahtelua kuullaan häntäkin saattaa välillä vähän olla heiluvinaan.

ÄÄÄÄÄÄkkkkkkk! (Taimi ja Pikkunen)

 

 Pentukerho kokoontuu

 

Poliittiset neuvottelut (vas. Ykkönen, Taimi katsoo kameraan)

YkkönE

 

 Taimee

Moi, maailma!

Eilen yhdellä pojista, siis Vetpennulla, alkoi raottaa toinen silmä. Minä puolestaan lähdin Kuopioon Lappalaiskoirat ry:n kevätpäiville. No, huono reissu se ei ollut, sillä Taimi sai viime vuotisen tottelevaisuusvalioitumisen kunniaksi valiolautasen, ja se palkittiin myös Lappalaiskoirat ry:n vuoden Toko-koirana. Kyllähän sen vuoksi jo kannattaa lähteä, vaikka kotona tapahtuukin suuria. 

Tänään sitten pennuista suurimmalla osalla on jo silmät auki. Vain Taimi-pojalla ne eivät ole kokonaan vielä auenneet. Lisäksi pennut tapailevat kävelemistä ryömimisen sijaan, ja näyttävät humalaisille muurahaiskarhuille. Seuraavaksi aukeavat korvat, ja kohta se on sitten menoa...

Taimipoika huilaa

Pikkupoika

Pikkupoika Taimin hoivissa

Vetpoika, ja kuten näkyy, se vasen etutassu on valkoinen :D

Ykkönen ei nyt ihan edusta 

Ykkönen söpöilee kyllä tässä sitten

Taimit... <3

 

Kuvia

Tänään yritin taas ottaa uusia kuvia. Muuten täällä ei olekaan oikein mitään raportoitavaa. Pennut syö ja nukkuu, enemmänhän se on Taimin hoitoa tässä vaiheessa. Se voikin hyvin ja on varmaan mielissään runsaasta ruokatarjonnasta. Ruokinta tuntuu olevan hyvin tasapainossa tällä hetkellä. Taimi tykkää jo käydä vähän lenkeilläkin, ei mitään pitkiä mutta riittäviä ja virkistäviä. Halutessaan Taimi tulee pentuhuoneen portista läpi tänne ihmisten ilmoille; yksi koiraportin rima puuttuu, eikä Taimi tiedä, ettei se mahdu tulemaan siitä välistä. Mutta niitä kuvia siis:

 Ensin jengikuvat:

isot viikon vanhat köllikät!

 

Sitten yksilöitä

Pikkupoika

Pikkupoika jälleen

Taimipoika

Vetpennusta onnistui vain tämä. Mutta se on jäntevä, iso poika, ja turkki on jotenkin miellyttävä.

Ykkönen

 

Yhdet viralliset nimiehdotukset on jo olemassa. Mutta katsotaan, keksinkö vielä paremmat. Eihän tässä kiire ole...

Pienet henkilöt

Pienet henkilöt kasvaa hurjasti. Joku 100g päivässä, toinen 50g ja seuraavana taas jotain muuta. Siis hyvin joka tapauksessa. Tänään yritin ottaa pienistä vähän kuvia, vaikka se onkin vähän hanksua tällä kännykameralla, jos millä tahansa.. Tässä pieni esittely Taimiston uusista hahmoista, joilla on tässä vaiheessa vain oudohkot työnimet.. Klikkaamalla saat kuvat isommiksi. 

Tällä pojalla on ehkä oudoin työnimi. Se on V-e-t-poika, eli vetpoika. V-e-t koodaa vasenta etutassua, joka on valkoinen, kun muissa tassuissa vain varpaat on maalipurkkiin kastettu. Ei havaittavissa vielä ainakaan merkkejä. Ihana lyhyt saukkoturkki. Huomaa ylpeä äiti taka-alalla. 
 

Tässä toisessa kuvassa on Taimipoika. Sillä on siis Taimin sukkien pituutta vastaavat sukat, ja se on vaaleammanruskea kuin muut. Sillä on mattaturkki, ja selkeät merkit jo syntymästä saakka.

 

Tässä kuvassa on "Pikkupoika". Sen alkuperäinen nimi taisi olla Valkotassu, sitten Valkohäntä (koska valkoinen hännänpää ja kaikki tassut valkoiset), mutta nykyään puhutaan ihan Pikkupojasta, koska se oli syntymässään 50g muita kevyempi ja on sitä edelleen. Pikkupojalla on hieno saukkoturkki, ei vielä ainakaan nähtävissä vaaleita merkkejä.

Ykköspoika ei ehkä ensin ollut Ykköspoika, vaan Valkovarvas. Se syntyi ensimmäisenä ja siitä muotoutui sitten sen käytetympi työnimi. Ykkösellä on myös mattaturkki ja merkit selvät. 

  

Tämä pentu se vasta ovela onkin... erottuu nippa nappa muista....

 

Ne on täällä!

Tänään ne syntyi: Taimin ja Unskin poikanelikko! 

Tarina alkaa tiistaiaamusta, jolloin avautumisvaihe jotakuinkin alkoi. Kävin töissä aamupäivän, ja tulin päivystämään. Läähätystä kesti jotakuinkin vuorokausi, kunnes aamukahvia hakiessani tänään pentuvedet oli tullut. Työntövaihe alkoi 8.02. Siitä sitten alkoi jännittäminen, eteneekö homma omin voimin vai soitellaanko parin tunnin päästä eläinlääkärille. Onnekseni sain kokeneen henkilön seurakseni, ja todistimme ensimmäisen isohkon uroksen syntymän puolentoista tunnin kuluttua ponnistusvaiheen alusta. 

Aika pian ensimmäisen jälkeen syntyi tyttö, joka oli kuitenkin eloton, väriltäänkin sinertävä. Elvytyksestä huolimatta tyttö ei reagoinut, sydän ei lyönyt missään vaiheessa ja sinervä iho säilyi. Tyttö päästettiin menemään, ei siinä ollut pelastettavaa. Sydäntä riipiväähän se oli, kun omalle kohdalle sattui. Kovin oli kaunis väriltään toinen raasu. Valkoiset pitkät sukat, valkoinen iso pilkku niskassa, maha valkoinen, vaaleahko merkillinen parkki. 

Vuorossaan kolmas pentu, poika, syntyi terhakkana pää edellä ja tarrasi lähes matkalla ulos kalvoista jo nisään. Lupavaa! :D Tästä taas vähän aikaa eteenpäin syntyi neljäs pentu, kolmas poika. Sen jälkeen Taimi vähän jo näytti huilailevan pentujen imiessä maitoa. Yhtäkkiä lähes tunti viimeisestä alkoi työnnöt, ja neljäs poika syntyi. Olinkin tunnustellut mahaa, että siellä vielä yksi olisi, ja ultrankin arvio oli viisi pentua. Kaikki pennut olivat syntyneet yhteen mennessä. omin voimin - helpotuksen huokaus!

Tuli sitten koettua tällä kertaa varsin normaali synnytys. Olin viime kertaisen sektioon päätyneen synnytyksen jälkeen varautunut, että lähtö tulisi tälläkin kertaa. Mutta alusta asti Taimin työskentely näytti erilaiselle. Vaikka se olikin jo vuorokauden läähätellyt avautuessaan, ihan skarpin ja voimakkaan oloinen se oli pentuja synnyttäessään. Tällä kertaa synnytyksen olosuhteet olivat aika ideaalit. Ilma oli talvisen viileä, ja Taimi lenkkeili lähes viimeiseen saakka muiden mukana toisin kuin viimeeksi, kun helteiden vuoksi se ei oikein kahteenviikkoon enää liikkunut ennen synnytystä. Kunto piti siis olla aika kohdillaan. Nyt ei myöskään ollut muuttoa tai muuta "pientä" stressitekijää samaan sumaan. Tämä synnytys kertoi nyt kuitenkin paljon hyvää tietoa synnytysominaisuuksista Taimin kohdalla. Viimeeksi kyllä vannoin, ettei tähän enää lähdettäisi, mutta matkalla mieli muuttui. Olihan se melko itsekkään riskiä, mutta toisaalta intuitio siitä, että asiat olisi voinut viimeeksi mennä niin toisin, oli itsellä myös. Ja loppu hyvin, kaikki hyvin! 

Lopuksi pari kuvaa poikanelikosta syntymäpäivältään.

 

Tankki kasvaa

Tankkeri. Pentutankkeri. Se nimitys tuli jo viimeeksi. Samalla mennään nyt... Joku viikkohan meillä suunnilleen on vielä aikaa... Pitäisi ehkä mittailla pikkuhiljaa lämpöjä.

Lenkit ja leikit maistuu yhä!

Täällä oon niin hienona!