Tarina alkaa tiistaiaamusta, jolloin avautumisvaihe jotakuinkin alkoi. Kävin töissä aamupäivän, ja tulin päivystämään. Läähätystä kesti jotakuinkin vuorokausi, kunnes aamukahvia hakiessani tänään pentuvedet oli tullut. Työntövaihe alkoi 8.02. Siitä sitten alkoi jännittäminen, eteneekö homma omin voimin vai soitellaanko parin tunnin päästä eläinlääkärille. Onnekseni sain kokeneen henkilön seurakseni, ja todistimme ensimmäisen isohkon uroksen syntymän puolentoista tunnin kuluttua ponnistusvaiheen alusta.
Aika pian ensimmäisen jälkeen syntyi tyttö, joka oli kuitenkin eloton, väriltäänkin sinertävä. Elvytyksestä huolimatta tyttö ei reagoinut, sydän ei lyönyt missään vaiheessa ja sinervä iho säilyi. Tyttö päästettiin menemään, ei siinä ollut pelastettavaa. Sydäntä riipiväähän se oli, kun omalle kohdalle sattui. Kovin oli kaunis väriltään toinen raasu. Valkoiset pitkät sukat, valkoinen iso pilkku niskassa, maha valkoinen, vaaleahko merkillinen parkki.
Vuorossaan kolmas pentu, poika, syntyi terhakkana pää edellä ja tarrasi lähes matkalla ulos kalvoista jo nisään. Lupavaa! :D Tästä taas vähän aikaa eteenpäin syntyi neljäs pentu, kolmas poika. Sen jälkeen Taimi vähän jo näytti huilailevan pentujen imiessä maitoa. Yhtäkkiä lähes tunti viimeisestä alkoi työnnöt, ja neljäs poika syntyi. Olinkin tunnustellut mahaa, että siellä vielä yksi olisi, ja ultrankin arvio oli viisi pentua. Kaikki pennut olivat syntyneet yhteen mennessä. omin voimin - helpotuksen huokaus!
Tuli sitten koettua tällä kertaa varsin normaali synnytys. Olin viime kertaisen sektioon päätyneen synnytyksen jälkeen varautunut, että lähtö tulisi tälläkin kertaa. Mutta alusta asti Taimin työskentely näytti erilaiselle. Vaikka se olikin jo vuorokauden läähätellyt avautuessaan, ihan skarpin ja voimakkaan oloinen se oli pentuja synnyttäessään. Tällä kertaa synnytyksen olosuhteet olivat aika ideaalit. Ilma oli talvisen viileä, ja Taimi lenkkeili lähes viimeiseen saakka muiden mukana toisin kuin viimeeksi, kun helteiden vuoksi se ei oikein kahteenviikkoon enää liikkunut ennen synnytystä. Kunto piti siis olla aika kohdillaan. Nyt ei myöskään ollut muuttoa tai muuta "pientä" stressitekijää samaan sumaan. Tämä synnytys kertoi nyt kuitenkin paljon hyvää tietoa synnytysominaisuuksista Taimin kohdalla. Viimeeksi kyllä vannoin, ettei tähän enää lähdettäisi, mutta matkalla mieli muuttui. Olihan se melko itsekkään riskiä, mutta toisaalta intuitio siitä, että asiat olisi voinut viimeeksi mennä niin toisin, oli itsellä myös. Ja loppu hyvin, kaikki hyvin!
Lopuksi pari kuvaa poikanelikosta syntymäpäivältään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti