Pieniä eroja, vai pelkkiä tulkintoja :)

Yritän kovasti tehdä pennuista havaintoja. Se on vaikeaa. Sitä saattaa helposti juuttua ajatukseen, että joku on jonkinlainen ja tulkita asiaa siltä kannalta. Toisaalta, ei tämä nyt ole mikään tieteellinen tutkimus, vaan ehkä niitä havaintoja on vain syytä yrittää tehdä ja avata. :)

Sukkispojassa on sellaista tietynlaista itsenäisyyttä, jota aina jossain pennussa on ollut. Sumu ensimmäisessä ja Hippu toisessa pentueessa ehkä ovat vähn näitä samoja piirteitä väläytelleet. Hakee kontaktia ihmisestä, leikkii muiden kanssa, mutta voi vallan hyvin myös tehdä omia tutkimusmatkoja. Tänään leikitin pentuja röhkivällä possulla. Kun muut olivat äänestä ensin vähän että WTF, hyökkäsi Sukkis aika innoissaan heti lelulle ja alkoi kanniskella sitä. 

Ärrrr

Voi Sukkis!

Riistapoika tykkää tulla ihmisen mukana ja hakeutui tänään Lauran syliin kahdesti nukkumaan. :) On aika ihana. Leikkii, ja vaikuttaa vahvalle luonteelle, kuten Sukkiskin. Jännää nähdä, millaisia ovat pentutestissä vrt. aiempien pentueiden pojat. Hyvin samankaltaisia vahvoja persoonia vaikuttaisivat olevan. 
 

Riistan onnistunut kuvasaalis jäi pieneksi

Kannuspoika on ollut koko ajan saman oloinen. Iloinen ja helppo, tykkää asustellaihmisen sylissä. Tekee ja uskaltaa siis itse ihan hyvin, mutta näyttäisi olevan hyvin ihmisläheinen. Riista on lähentynyt tätä ominaisuutta, mutta niillä on se sellainen vahvuus / helppous ero, tai tuntuma siitä (vrt. Metka / Konna viime pentueessa). 

Korvat liki pystyssä!

Tyttö on ehkä eniten kannuspojan oloinen. Se on tasainen poikien kanssa ja on iloinen hipeltäjä, leikkii ja tykkää ihmisistä. 

  
Koko porukka syö hyvin, ja vaikuttaa edelleen tasaiselle. Leikkimistä keskenään on paljon, ja leluilla leikkimistä ihmsten kanssa harjoitellaan kovin äristen ja tapporavistellen. Pissan päälle kuovitaan maata. Ulkoiltu on mahdollisimman paljon, kovin kylmää tuulta on ollut, mutta nytkin illemmalla oli oikein hyvä keli. Ja eiköhän se tästä vielä lämpene.