Pentuja toiveissa ja tilauksessa!

Taimiston pentublogin on aika herätä taas eloon. Suunnittelua on tehty pitkin talvea, löydetty mukavan oloinen sulhasehdokas, käyty tsekkaamassa livenä ja toteamassa oikein hienoksi! Pentusuunnitelmat oli alunperin tarkoitettu syksyä varten, koska nyt keväällä oli Taimiston ihmisvahvuuden aika kasvaa. Mutta hullu koiranainen on aina hullu koiranainen, ja pientä ekstremeä on kuitenkin astuttaa koira kevään juoksuun, kun kerran voi. Sulhasen silmätkin kerettiin tarkistaa päivää ennen astutusta terveiksi. Luustokuvat tehtiin Joikulle astutuksen jälkeen, onneksi mukavin tuloksin! Suri on ultrattu tiineeksi ja pentuja odotetaan juhannukseksi! 



Pentujen isäksi tosiaan valikoitui 6-vuotias Joiku, Pilvipolun Malja Kohtuudelle. Joiku on luonteeltaan todella hieno: avoin, ystävällinen ja reipas ovat ne sanat, mitkä minulle siitä tulee mieleen tuttavuutemme perusteella. Joikun suvussa tunnetaan sekä epilepsiakoira että addisonin tautia sairastava. Joikun isällä on kaihi eli HC, joka tuli ilmi 6-vuotiaana. Joiku on itse hyvässä aikuisiässä ja terve koira, jonka suku on harvinaisempi ja kiinnostava. Tässä kohtaa uskalsin riskin ottaa, onhan Suri sukuineen sitten minulle taas hyvin tuttu, joten toivotaan parasta ja pelätään pahinta.  



Pilvipolun Malja Kohtuudelle, "Joiku"

Joikun terveys:
Silmät ok (4/16)
Lonkat: B
Kyynärät: 0
Prcd-PRA: a (vanhempien tuloksen perusteella)

Joikun tuloksia:
Poropaimennustesti hyväksytty (2015)
Luonnetesti +174, laukausvarma +++  (osa-alueet koiranetissä)



Joikun omistaja kuvailee joikua näin:


Joiku tuli kolmanneksi koiraksi kahden bokserin laumaan. Boksereita minulla oli ollut jo reilu 20 vuotta, Joiku on ensimmäinen paimenkoirani. Joikun nöyryys ihmiselle yllätti. Siinä missä olin tottunut ”menemään isoksi” ja vakuuttavaksi luukalloisille boksereilleni, näytti Joiku pyörtyvän silkasta hämmennyksestä. Herkälle sielulle ei saa pahasti sanoa. Herkkä sielu kyllä ymmärtää vähemmälläkin. Bokserit kuolivat alle vuoden sisällä, kun Joiku oli 3v. Se oli Joikulle kova paikka. Siihen asti Joiku oli saanut olla se porukan nuorin ja huolettomin, ja nyt yhtäkkiä se joutuikin astumaan uuteen rooliin. Vuosi sitten saimme Joikun kaveriksi kauan odotetun Runnen, rekisteröimättömän porokoiran. Joiku oli aivan sekopäinen onnesta siitä sekunnista lähtien, kun Runne astui pihaamme elämänsä ensimmäisen kerran. Joiku on väsymätön leikittäjä, joka sietää penikalta paljon. Lempileikkejä niillä on se, kun Joiku makaa selällään tassut taivasta kohti, ja Runne hyökkii kaulanahkaan kiinni hurjan murinan kera… Osaa Joiku kyllä sitten sanoakin, kun Runne ylittää tietyn rajan. Sitten vähän ärähdetään, ja hetken kuluttua sama meno jatkuu. 

Toivoin Joikusta jonkinlaista apua lampaidemme kanssa. Meillä on pieni lauma, n. parikymmentä lammasta. Paimenkoirista tai paimentamisestahan mulla ei ollut mitään kokemusta, joten oli hyvin helppoa pilata nuoren koiran vaistomainen innostus paimentamiseen… Vaadin koiralta ihan liikaa ja liian nopeasti. Epävarmuudestaan huolimatta Joiku haluaa tehdä oikein sen, mitä pyydetään (ja sen minkä se osaa). Siitä on ollut ihan oikeastikin apua lampaiden kanssa. Sillä on korkea työmotiivi, ja paremmin koulutettuna se olisi varmasti väsymätön ja korvaamaton työkaveri. Porotaippareissa kävimme viime vuonna, ja Joiku läpäisi sen hienosti. Joiku on aina hyvin iloinen ja nauravainen koira. Se on aina valmis mihin tahansa toimintaan. Pihassa se pysyy hyvin vapaana, eikä metsälenkilläkään lähde paria sataa metriä kauemmas… Itsenäinen kaveri, joka kyllä koko ajan pitää silmällä, missä omistaja menee. Retkikoirana se on helppo ja mukava. Ei singahda porojen perään, eikä räykytä turhia. Riistaviettiä sillä on jonkin verran, mutta äärimmäisen kuuliaisena koirana se lopettaa alkaneen jahtaamisen sillä sekunnilla, kun kielto huudetaan. Voin luottaa Joikuun melkein tilanteessa kuin tilanteessa. Se ei ala yksin sähläämään mitään, vaan toimii mielellään yhteistyössä, antaen vastuun emännälle/isännälle. Joiku on semmonen koko perheen Lassie, uskollinen ja luotettava kumppani.

Taimiston Kosminensäteily, "Surina"

Surin terveys:

Lonkat A/A
Kyynärät 0/0
Polvet 0/0
Silmät ok (3/16)
Prcd-PRA terve 

Suri harrastuksissa:
TOKO VOI1
BH-koe suoritettu
JK1 (palveluskoirien metsäjälki)
Agilityssä aloittanut kisaamisen 3-luokassa
Luonnetesti  155, laukauskokematon ++ (osa-alueet Koiranetissä)
Poropaimennustesti hyväksytty, KP (2013)

Surista muuta 
Suri on kiltti ja iloinen porokoiratyttönen. Se on kotona maailman ystävällisin ja todella helppo koira, joka seurailee ja touhuilee niin ihmis- kuin koiralaumansa kanssa mielellään. Suri lenkkeilee irti, sillä ei ole vahvaa riistaviettiä. Antaa kauriille ajolähdöt näöllä, mutta palaa rakettina takaisin, kun kadottaa kohteen silmistään. Samanlaisia ovat Surin emä Taimi ja tytär Muste. Suri asuu 4 koiran laumassa. Suri on tullut tähän saakka liki kaikkien koirien kanssa toimeen, mutta haluaisi ensin vähän pullistella nuoremmilleen. Tämäkin voidaan välttää rauhallisella tutustumislenkillä. Suri on todella avoin kaikkia ihmisiä kohtaan, ja sen kanssa on helppo olla koiratapahtumissa. Kaupungissa se on melko kokematon (hihnassa kulkija), mutta pärjää hyvin ja ohittaa muut koirat ongelmitta. Surin kanssa pärjäisi kuka tahansa.  





Harrastuksissa Surin on hieman ohjaajapehmeä. Palkkautuu ruualla ja leikillä, mutta erityisesti sille kehuminen ja yhteinen leikkiminen ja iloitseminen on mieleen - ja tätä olen pikkuhiljaa oppinut hyödyntämään enemmän ja enemmän. Kun Suri tietää, mitä siltä odotetaan ja se on yhdessä kivaa, se tekee iloisesti ja nopeasti. Agilityssä sillä olisi potentiaalista vauhtia, mikä pitäisi saada joka tilanteessa vapautettua. Palveluskoiralajeista Suri harrastaa jälkeä. Toko on muodostunut tavallaan päälajiksemme, vaikka Surista en toko-koiraa niin edes ajatellut... Olen oppinu nauttimaan todella paljon Surin kanssa harrastamisesta!

Musteen talvitouhuja

Surilla on maaliskuussa 2015 syntyneet, nyt siis reilun vuoden ikäiset pennut. Surin tytär Muste asuu meillä, ja on luonteeltaan todella avoin, iloinen ja vauhdikas tyttö. Se vaatii tosin paljon liikuntaa ja tekemistä, vaikka nyt alkaakin jo näyttää vähän rauhoittumisen merkkejä. Pentuna se oli melko itsenäinen, joten yhteistyöhön on saanut panostaa, mutta se on kyllä kannattanut! Muste palkkautuu sekä leikillä että ruualla, ja sen kanssa harrastetaan tokoa ja agilityä, sekä vähän jäljestystä. Surin kolme poikaa ovat kovin energisia ja vauhdikkaita (kuten Taimin pojatkin), ja ovat onneksi päässet koteihin, joissa ymmärretään tarvittavan liikunnan päälle! Jokainen harrastaa myös tahoillaan enemmän tai vähemmän eri lajeja. Ääntä niistä lähtee käsittääkseni melko helposti. Muste on muuten aika hiljainen, mutta tarhassa tykkää täyttää ilmatilaa äänellään. Suri ja Taimi puolestaan ovat hiljaisia, paitsi ilmoittaessaan ohi ajavista autoista tarhassa ollessaan. Taimi myös ilmoittaa, jos joku tulee meille sisälle. Porokoirien kanssa täytyykin aina miettiä jo heti ensihetkistä alkaen hiljaisuuden opettamista johdonmukaisesti ja määrätietoisesti, jos äänen käyttö ei ole sallittua.

Muuta 
Toivon pennuista toimintakykyisiä, mukavia ja koulutettavia koiria. Sekä Suri että Joiku ovat miellyttäviä ja avoimia luonteeltaan, ja hieman ohjaajapehmeinä myös helposti ohjailtavia ja yhteistyökykyisiä.  Surin ja Joikun takana on useita luonnetestattuja koiria, ja Joikulla on mielestäni mukavasti siellä potkua, mistä Surilla luonnetestin mukaan puuttuu. 

Pennut myydään ulkoilusta ja koiran koulutuksesta kiinnostuneisiin koteihin. Odotan, että koiria on mahdollista lenkittää vapaana metsässä, hallintaa alusta asti toki harjoittaen - pidäthän siis päivittäisestä ulkoilusta ja olethan miettinyt jo, miten tämä onnistuu? Lapinporokoirat sopivat ensimmäisiksikin koiriksi (nartut helpommin, urosten kanssa pitää enemmänkin varautua tekemään pitkäjänteistä työtä - tosin Muste on ollut minusta kohtuu vaativat pentuja ja nuorena), mutta ne vaativat nuorena paljon liikuntaa ja muutakin toimintaa, sekä määrätietoista ja johdonmukaista kasvatusta. Pennut tullaan myymään mikrosirutettuina, rekisteröityinä, madotettuina ja hyvin hoidettuina. Ne kasvavat kotona omassa ihmis- ja koiralaumassamme.