Kuulumisia

Pennut ovat muuttaneet keittiöön. Ajattelin, että vasta 3-viikkoisina, mutta ääntä alkoi lähteä sen verran, että yhteinen makuuhuone ei enää ollut maailman paras idis. :D Vielähän pennut nukkuvat paljon, mutta alkavat jo kovasti leikkiäkin! Syliin on alettu kiipeillä ja uusi koiratila on otettu rohkeasti haltuun. :) Tässä alan pentutilaan pian laitella virikettä ja koroketta treenattavaksi. Tällä viikolla pennuilla onkin oikea lapsikompanja täällä seurana, kun omien lisäksi kaksi pientä serkkulasta ovat ilonamme. Kuvia toivon pian saavani ainakin tuonne FB-albumii, jota kannattaa seurailla vähän tiheämpien kuulumisten vuoksi. 

Pennut 10 päivää

Pennut ovat nyt 10 päivää vanhoja. Kaikki on mennyt varsin hyvin. Ihan perinteisessä aikataulussa tyypit ovat tuplanneet painonsa. Ainoastaan yksi oli vielä vähän alle, koska ei osallistunut punnitusta edeltäneeseen ruokintatuokioon. :o) Odotin, että jollain silmät pitäisivät alkaa tänään raottaa, ja Viirupoika kerkesi tähän ensimmäisenä. Tänään on myös yksi jos toinen yrittänyt jotain kävelyn tapaista pelkän ryömimisen sijaan. Kaikki siis hyvin auringon alla, pian alkaakin ehkä vähän seikkailullisemmat ajat!

Porukka Pentukasa ottaa levon kannalta siivouksen ajan

Ja tässä esittelyssä "työnimityypit":

 

Pitkäsukkatyttö / Merkkari (merkkivärinen)

Parkki(poika)

Pikkusukkatyttö

Riista(poika)

Viirupoika (lempeä jättiläinen)

Viirutyttö

Pentuja, pentuja on!

Viime torstaina 23.6. Suri synnytti joutuisan jouhevasti 3 narttua ja 3 urosta, eli yksi ylläripylläri ultran lukujen lisäksi saatiin! Kaikki meni niin hienosti kuin voi. Yksi uors on parkinruskea, yksi riista, yksi musta valkoisilla merkeillä. Nartuista kaksi on merkkivärisiä (enemmän tai vähemmän) ja yksi musta vakoisin merkein. Tällä hetkellä ainakin näin. Kaikilla pennuilla on valkoisia sukkia ja merkkejä. :) Kaikki pennut ovat lähteneet kasvamaan hyvin, vaikka toki suurimman uroksen ja pienten narttujen välillä on käteentuntuva ero. 

Yritän kirjoitella blogia, ainakin kun on jotain erityistä raportoitavaa. Mutta sen verran hulinaa meillä kaikessa ihanuudessaan riittää, että ihan jokapäivätisiä päivityksiä ei varmaankaan nähdä.. Kuvia voi seurata kylläkin Facebookistani julkisesta albumista: täältä.
 

Pentuja toiveissa ja tilauksessa!

Taimiston pentublogin on aika herätä taas eloon. Suunnittelua on tehty pitkin talvea, löydetty mukavan oloinen sulhasehdokas, käyty tsekkaamassa livenä ja toteamassa oikein hienoksi! Pentusuunnitelmat oli alunperin tarkoitettu syksyä varten, koska nyt keväällä oli Taimiston ihmisvahvuuden aika kasvaa. Mutta hullu koiranainen on aina hullu koiranainen, ja pientä ekstremeä on kuitenkin astuttaa koira kevään juoksuun, kun kerran voi. Sulhasen silmätkin kerettiin tarkistaa päivää ennen astutusta terveiksi. Luustokuvat tehtiin Joikulle astutuksen jälkeen, onneksi mukavin tuloksin! Suri on ultrattu tiineeksi ja pentuja odotetaan juhannukseksi! 



Pentujen isäksi tosiaan valikoitui 6-vuotias Joiku, Pilvipolun Malja Kohtuudelle. Joiku on luonteeltaan todella hieno: avoin, ystävällinen ja reipas ovat ne sanat, mitkä minulle siitä tulee mieleen tuttavuutemme perusteella. Joikun suvussa tunnetaan sekä epilepsiakoira että addisonin tautia sairastava. Joikun isällä on kaihi eli HC, joka tuli ilmi 6-vuotiaana. Joiku on itse hyvässä aikuisiässä ja terve koira, jonka suku on harvinaisempi ja kiinnostava. Tässä kohtaa uskalsin riskin ottaa, onhan Suri sukuineen sitten minulle taas hyvin tuttu, joten toivotaan parasta ja pelätään pahinta.  



Pilvipolun Malja Kohtuudelle, "Joiku"

Joikun terveys:
Silmät ok (4/16)
Lonkat: B
Kyynärät: 0
Prcd-PRA: a (vanhempien tuloksen perusteella)

Joikun tuloksia:
Poropaimennustesti hyväksytty (2015)
Luonnetesti +174, laukausvarma +++  (osa-alueet koiranetissä)



Joikun omistaja kuvailee joikua näin:


Joiku tuli kolmanneksi koiraksi kahden bokserin laumaan. Boksereita minulla oli ollut jo reilu 20 vuotta, Joiku on ensimmäinen paimenkoirani. Joikun nöyryys ihmiselle yllätti. Siinä missä olin tottunut ”menemään isoksi” ja vakuuttavaksi luukalloisille boksereilleni, näytti Joiku pyörtyvän silkasta hämmennyksestä. Herkälle sielulle ei saa pahasti sanoa. Herkkä sielu kyllä ymmärtää vähemmälläkin. Bokserit kuolivat alle vuoden sisällä, kun Joiku oli 3v. Se oli Joikulle kova paikka. Siihen asti Joiku oli saanut olla se porukan nuorin ja huolettomin, ja nyt yhtäkkiä se joutuikin astumaan uuteen rooliin. Vuosi sitten saimme Joikun kaveriksi kauan odotetun Runnen, rekisteröimättömän porokoiran. Joiku oli aivan sekopäinen onnesta siitä sekunnista lähtien, kun Runne astui pihaamme elämänsä ensimmäisen kerran. Joiku on väsymätön leikittäjä, joka sietää penikalta paljon. Lempileikkejä niillä on se, kun Joiku makaa selällään tassut taivasta kohti, ja Runne hyökkii kaulanahkaan kiinni hurjan murinan kera… Osaa Joiku kyllä sitten sanoakin, kun Runne ylittää tietyn rajan. Sitten vähän ärähdetään, ja hetken kuluttua sama meno jatkuu. 

Toivoin Joikusta jonkinlaista apua lampaidemme kanssa. Meillä on pieni lauma, n. parikymmentä lammasta. Paimenkoirista tai paimentamisestahan mulla ei ollut mitään kokemusta, joten oli hyvin helppoa pilata nuoren koiran vaistomainen innostus paimentamiseen… Vaadin koiralta ihan liikaa ja liian nopeasti. Epävarmuudestaan huolimatta Joiku haluaa tehdä oikein sen, mitä pyydetään (ja sen minkä se osaa). Siitä on ollut ihan oikeastikin apua lampaiden kanssa. Sillä on korkea työmotiivi, ja paremmin koulutettuna se olisi varmasti väsymätön ja korvaamaton työkaveri. Porotaippareissa kävimme viime vuonna, ja Joiku läpäisi sen hienosti. Joiku on aina hyvin iloinen ja nauravainen koira. Se on aina valmis mihin tahansa toimintaan. Pihassa se pysyy hyvin vapaana, eikä metsälenkilläkään lähde paria sataa metriä kauemmas… Itsenäinen kaveri, joka kyllä koko ajan pitää silmällä, missä omistaja menee. Retkikoirana se on helppo ja mukava. Ei singahda porojen perään, eikä räykytä turhia. Riistaviettiä sillä on jonkin verran, mutta äärimmäisen kuuliaisena koirana se lopettaa alkaneen jahtaamisen sillä sekunnilla, kun kielto huudetaan. Voin luottaa Joikuun melkein tilanteessa kuin tilanteessa. Se ei ala yksin sähläämään mitään, vaan toimii mielellään yhteistyössä, antaen vastuun emännälle/isännälle. Joiku on semmonen koko perheen Lassie, uskollinen ja luotettava kumppani.

Taimiston Kosminensäteily, "Surina"

Surin terveys:

Lonkat A/A
Kyynärät 0/0
Polvet 0/0
Silmät ok (3/16)
Prcd-PRA terve 

Suri harrastuksissa:
TOKO VOI1
BH-koe suoritettu
JK1 (palveluskoirien metsäjälki)
Agilityssä aloittanut kisaamisen 3-luokassa
Luonnetesti  155, laukauskokematon ++ (osa-alueet Koiranetissä)
Poropaimennustesti hyväksytty, KP (2013)

Surista muuta 
Suri on kiltti ja iloinen porokoiratyttönen. Se on kotona maailman ystävällisin ja todella helppo koira, joka seurailee ja touhuilee niin ihmis- kuin koiralaumansa kanssa mielellään. Suri lenkkeilee irti, sillä ei ole vahvaa riistaviettiä. Antaa kauriille ajolähdöt näöllä, mutta palaa rakettina takaisin, kun kadottaa kohteen silmistään. Samanlaisia ovat Surin emä Taimi ja tytär Muste. Suri asuu 4 koiran laumassa. Suri on tullut tähän saakka liki kaikkien koirien kanssa toimeen, mutta haluaisi ensin vähän pullistella nuoremmilleen. Tämäkin voidaan välttää rauhallisella tutustumislenkillä. Suri on todella avoin kaikkia ihmisiä kohtaan, ja sen kanssa on helppo olla koiratapahtumissa. Kaupungissa se on melko kokematon (hihnassa kulkija), mutta pärjää hyvin ja ohittaa muut koirat ongelmitta. Surin kanssa pärjäisi kuka tahansa.  





Harrastuksissa Surin on hieman ohjaajapehmeä. Palkkautuu ruualla ja leikillä, mutta erityisesti sille kehuminen ja yhteinen leikkiminen ja iloitseminen on mieleen - ja tätä olen pikkuhiljaa oppinut hyödyntämään enemmän ja enemmän. Kun Suri tietää, mitä siltä odotetaan ja se on yhdessä kivaa, se tekee iloisesti ja nopeasti. Agilityssä sillä olisi potentiaalista vauhtia, mikä pitäisi saada joka tilanteessa vapautettua. Palveluskoiralajeista Suri harrastaa jälkeä. Toko on muodostunut tavallaan päälajiksemme, vaikka Surista en toko-koiraa niin edes ajatellut... Olen oppinu nauttimaan todella paljon Surin kanssa harrastamisesta!

Musteen talvitouhuja

Surilla on maaliskuussa 2015 syntyneet, nyt siis reilun vuoden ikäiset pennut. Surin tytär Muste asuu meillä, ja on luonteeltaan todella avoin, iloinen ja vauhdikas tyttö. Se vaatii tosin paljon liikuntaa ja tekemistä, vaikka nyt alkaakin jo näyttää vähän rauhoittumisen merkkejä. Pentuna se oli melko itsenäinen, joten yhteistyöhön on saanut panostaa, mutta se on kyllä kannattanut! Muste palkkautuu sekä leikillä että ruualla, ja sen kanssa harrastetaan tokoa ja agilityä, sekä vähän jäljestystä. Surin kolme poikaa ovat kovin energisia ja vauhdikkaita (kuten Taimin pojatkin), ja ovat onneksi päässet koteihin, joissa ymmärretään tarvittavan liikunnan päälle! Jokainen harrastaa myös tahoillaan enemmän tai vähemmän eri lajeja. Ääntä niistä lähtee käsittääkseni melko helposti. Muste on muuten aika hiljainen, mutta tarhassa tykkää täyttää ilmatilaa äänellään. Suri ja Taimi puolestaan ovat hiljaisia, paitsi ilmoittaessaan ohi ajavista autoista tarhassa ollessaan. Taimi myös ilmoittaa, jos joku tulee meille sisälle. Porokoirien kanssa täytyykin aina miettiä jo heti ensihetkistä alkaen hiljaisuuden opettamista johdonmukaisesti ja määrätietoisesti, jos äänen käyttö ei ole sallittua.

Muuta 
Toivon pennuista toimintakykyisiä, mukavia ja koulutettavia koiria. Sekä Suri että Joiku ovat miellyttäviä ja avoimia luonteeltaan, ja hieman ohjaajapehmeinä myös helposti ohjailtavia ja yhteistyökykyisiä.  Surin ja Joikun takana on useita luonnetestattuja koiria, ja Joikulla on mielestäni mukavasti siellä potkua, mistä Surilla luonnetestin mukaan puuttuu. 

Pennut myydään ulkoilusta ja koiran koulutuksesta kiinnostuneisiin koteihin. Odotan, että koiria on mahdollista lenkittää vapaana metsässä, hallintaa alusta asti toki harjoittaen - pidäthän siis päivittäisestä ulkoilusta ja olethan miettinyt jo, miten tämä onnistuu? Lapinporokoirat sopivat ensimmäisiksikin koiriksi (nartut helpommin, urosten kanssa pitää enemmänkin varautua tekemään pitkäjänteistä työtä - tosin Muste on ollut minusta kohtuu vaativat pentuja ja nuorena), mutta ne vaativat nuorena paljon liikuntaa ja muutakin toimintaa, sekä määrätietoista ja johdonmukaista kasvatusta. Pennut tullaan myymään mikrosirutettuina, rekisteröityinä, madotettuina ja hyvin hoidettuina. Ne kasvavat kotona omassa ihmis- ja koiralaumassamme.  

Päätös

Yritän vääntää pienen päätöstekstin, vaikka siihen ei aikaa tunnu löytyvän. Jonkka lähti siis viime keskiviikkona, ja Surin pentuprojekti tältä erää on lopuillaan. Kaiken kaikkiaan se alkoi uutena vuonna juoksulla, vähän myöhemmin tammikuussa astutuksilla, sitten pentujen syntymällä puolessa välissä maaliskuuta, ja lopulta seurasi sitten itse pentuaika.

Olen tyytyväinen pentuihin sellaisina kuin ne täältä lähtivät. Aikaisempia pentuja napakampia reagoimaan äänellä, mutta tuntuvat myös äkkiä tottuvan ja oppivan, jolloin ääni jää pois. Muuten ei isompaa eroa osaa mainita aikaisempiin pentuihin ainakaan nyt. Aika näyttää, mitä näistä tulee. Ja jos tulee hyviä ja terveitä, saa Suri ehkä sitten ne toiset pennut. Emona Suri oli hyvä. Synnytys oli helppo ja pennutkin hoituivat hyvin.

Oli hauskaa pitää pentuja vähän pidempään ja sosiaalistamista ja muuta saatiin hyvin tehtyä, vaikka työaikatauluni olikin ajattelemaani tiukempi. Onneksi oli niin hyvä kenneltyttö täällä, että ei voi sanoa, etteikö hommaa olisi kunnialla hoidettu! Ihan mahtavaa. Pannat, hihnat, auto ja monet asiat tulivat jo tutuksi, mutta hienosäätö ja kokemusten monipuolisuus jäi uusiin koteihin. 

Pennuille tulee oma esittelysivu jossain kohtaa. Nyt Suri on päätellyt mammalomaansa, ja yritämme treenata kohti jälkikokeita. Tokoon ja aksaan siirrytään sitten "syssymmällä". Kotitytöksi jäänyt Muste on aloitellut asenteen kasvatusta treenihommiin, ja se sujuukin mallikkaasti. Muuten se saa olla pentu ja keskitytään ihan arkiasioihin nyt kesän aika lähinnä. Syksyllä sitten alkakoot kurssielämä. :)

Kiitos ihanille uusille kodeille, kun olitte niin hienosti mukana tässä projektissa. Uskon, että kaikki pärjäävät, vaikka varmasti vaikeitakin aikoja on edessä... ;) Aina voi tulla tänne meille uuvuttamaan pentuja tai teinikoiria, kyllä tää lauma sen hoitaa. Myös kaikenlaista muuta voidaan harrastaa ja opetella. Toivottavasti tavataan Taimistolaispäivissä, ehkä syksyllä olisi seuraava luvassa..  

Sitä sun tätä

Lyhyesti mutta kuitenkin. Jonkka ja Muste kävivät torstaina agikisoissa totuttelemassa koiratapahtumaan. Jonkka aluksi murisi ja halusi haukkua, häntä pystyssä, muille. Kävelin ja odottelin kauempana, mihin kuului äänet ja näkyi joitakin koiria, kunnes se aika nopsaan tasoittui. Käytiin sitten pyörimässä alueella ja katselemassa menoa. Muste oli täällä jo toista kertaa, joten se saattoi saman tien olla häntä tikkusuorana menossa joka paikkaan. Pääsi vähän leikkimään toisen pennunkin kanssa. 

Torstaina ihanainen Aura-petitti kävi leikittämässä kaksikkoa, ja Jonkkakin oli alusta asti rohkeampi, ja lopuksi kaksi porokoiraa meni ajohaukulla jäniskoiran perässä. Jep jep. 

Eilisestä tähän päivään vähän reissattiin: Mikkelin kautta Hankasalmelle. Pennut saivat leikkiä mummolan pihassa vapaasti miten jaksoivat, ja jaksoivathan ne. Uusia ihmisiä, uusi paikka, uudet hajut, ja paljon uutta hyvää kokemusta! Nukkuivat yön häkissä hienosti, kävin aikaisin aamulla pissittämässä ja kakattamassa, ja unet jatkuivat vielä. Myöhemmin tutustuttiin "Jekku-enoon", joka on todella hienoluonteinen: ei hauku muille ja on niin sosiaalinen kuin vaan voi olla! Ja taas uusi hyvä koirakokemust Musteelle ja Jonkalle. :) Lisäksi pennut tekivät noin 10 m pitkät jäljet, Jonkallehan se oli eka suora jälki. Ja aika tosi tarkasti se sen menikin, jopa niin, että ihan meinasi viime metrillä väsyä, vaan taisteltiin hienosti loppuun. :D 

Postuumisti, tai siis ei nyt ihan

Torstaina Tassu ja Eemeli lähtivät, ja hyvin on alkanut taival uudessa kodissa. Suri lähti myös torstaina Musteen ja Jonkan kanssa vähän maailmaa katsomaan pariksi yöksi ja päiväksi. Olinpa väsynyt! Siis järkyttävän väsynyt, kun ei tarvinnut miettiä koko ajan, missä pennut, kuka menee ulos, kuka syö, kuka pitää päästää turvasatamaan jne. Huh. Nyt jatketaan kahden pennun voimin vielä viikon päivät. Jotain päivityksiä varmaan tulee, ja sitten yritän tehdä "closuren", johon viime pentujen jälkeen ei jäänyt voimia. :D