Valoa, kiitos!

Huono blogipäivittäjä täällä, moi! Ei hemmetti. Päivän aikana on paljon ajatuksia, joita voisi laittaa tänne, ja kovasti on yritystä kuvata mielestäni valtavan kokoista Suria. Kuvista tulee ihan huonoja, ja maallikko ei erottaisi koiran edes olevan tiine. Tai kuvakulma on niin, että Surista puolet on kaulaa. Eikä ulkona ole valoakaan! Ja kun illalla alkaa oma-aika, jolloin voisi keskittyä kirjoittamaan, niin sohva ja Netflix kutsuu.. No, mutta jutellaan sitten livenä kaikkien kanssa.  Ja jos vaikka jossain kohtaa tännekin kerkeän, toivossa on hyvä elää.

Joka tapauksessa: täällä menee hyvin. Suri syö kolmesti päivässä, kun vetokyky alkaa heiketä. Muuten kyllä tuo ruoka tuntuu maistuvan. Suri lenkkeilee muiden mukana, joskin nopeatempoiset potkurilenkit ovat jääneet ohjelmistosta - jos ovat muillakin vesisateen myötä. Hyvä kun tykkää ja jaksaa liikkua, etuahan siitä vain on. Tänään Suri sai käydä tekemässä hyvänmielen tunnaria treeneissä, ja se on kyllä siinä jo tosi hyvä! Lisäksi tauolla liikkeestä istuminen on edennyt huimasti, nyt se istui aina sekä peruutuksesta että vapaasta eteenpäin kulkemisesta joka kerta. Ihan välihuomiona vain. Tiineysajan matorkuurillaankin se nyt on, samalla madotin koko muunkin porukan.

Tässä kuitenkin yksi kuva. Päivän kesti hankikanto. Ja onneksi kerettiin hyödyntää se! Minä suksin, koirat liihottivat hankia pitkin. (Liikunta! se on yksi sellainen ajatuksenvirta, joka tässä koirahommassa on mielessä pyörinyt, josta mielellään kirjoittaisin ajatuksiani).

 

 Ja tässä Suri ultrauspäivänä, kun habituksen perusteella ei voinut olla vielä satavarma: